Milloin keski-ikäinen radikaali avautuu?

Arvoisat kuulijat

Lämpimät onnittelut 40-vuotiaalle radikaalille.

Minua on pyydetty arvioimaan syntymäpäiväsankarin elämää median näkökulmasta. En mene lapsuuteen, ettei puheenvuoroni kävisi liian pitkäksi. Aivan muutaman vuoden takaa löytyy kiinnekohta, josta voimme lähteä liikkeelle.

Kun Suomen Kuvalehti teki juttua Ylä-Lapin kiistanalaisista hakkuista 2005, kaikki halusivat lobata paikalla olevaa toimittajaa. Toimittaja oli tullut paikalle lenkkareissa. Hänelle tarjottiin saappaita ja villapaitaa pakkasessa. Reitti julkisen vallan portinvartijan sydämeen aukesi. Niin poromiehille kuin metsureillekin oli tärkeää saada sanansa kuuluviin valtakunnallisessa mediassa toimittajan, median avaintevallan haltijan kautta.

Lehteen päätyneessä jutussa aivan keskeistä oli Greenpeacen kampanjaleirin läsnäolo: järjestön punainen kontti ja Greenpeace logo täyttivät aukeaman kokoisen pääkuvan. Järjestön asiantuntijat antoivat lausuntoja. Greenpeace oli tuon shown pyörittäjä, spektaakkelin järjestäjä.

Jos tänä päivänä järjestettäisiin vastaava kampanja, väitän, että kaikki tehtäisiin aivan toisin. Meidän voi olla vaikea muistaa sitä, mutta vuonna 2005 Internet oli sellainen aika hiljainen paikka, josta piti etsiä asioita käyttämällä hakuohjelmia tai näpyttelemällä jonkun sivuston osoite.

Nykyäänkin me olemme eksyksissä netissä, mutta eri syistä: juuri meille tarjotaan valtavasti asioita joka päivä.

Nykyään monet ihmiset avaavat aamulla sosiaalisen median, usein Facebookin, jossa heidän ystävänsä ja tuttavansa jakavat tietoa ja linkkejä siitä, mikä on tärkeää, hauskaa ja kiinnostavaa. Hakeminen on korvautunut jakamisella ja tarjoamisella. Internetin staattisuus on korvautunut vuorovaikutuksella. Median näkökulmasta tämä on merkittävä muutos vain muutamassa vuodessa. Media ei enää jakele yksin jakele tuotteita, vaan sen tuotteita jaellaan, jatkojalostetaan ja niille kehitetään kilpailijoita nopeammin kuin kukaan pysyy mukana.

Jos ennen media oli teollinen organisaatio, joka jakeli tietoa sitä janoaville. Mitä media on nyt?

Muutoksen voisi tiivistää kolmeen seuraavaan pointtiin:

• Ihmiset itse ovat media
• Luonnollisena seurauksena edellisestä, medioita on tullut lisää
• Kenties tärkeimpänä Greenpeace näkökulmasta: Media on toimintaa

Jos hieman avaan näitä ja sitä, mitä ne merkitsevät syntymäpäiväsankarin näkökulmasta:

Ihmiset ovat media, medioita on rajaton määrä, media on toimintaa. Se tarkoittaa, että sosiaalisessa mediassa ihmiset itse tekevät ratkaisunsa siitä, minkä viestin he luovat, minkä he vastaanottavat, minkä välittävät eteenpäin, minkä perusteella käynnistävät toimintaa.

Asia käy ilmi esimerkiksi Pohjois-Afrikan vallankumousten kautta. Kaikki mainitsemani näkökulmat kietoutuvat yhteen. Noiden kiihkeiden päivien ja viikkojen aikana vallankumoukselliset viestit levisivät sosiaalisen median kautta. Nämä viestit eivät olleet ”vain” mediaa, vaan äärimmäisen radikaaleja tekoja, potentiaalisesti oman hengen kustannuksella lähetttyjä. Koska sosiaalinen media kertoi yhteisölle reaaliajassa, mitä, missä ja milloin, niistä tuli myös organisoitumisen väline. Tämä uusi, ihmisten spontaanisti muodostama media toimi, vaikka ”vanha media” oli sensuurin vallassa.

Ihmisten muuttuminen mediaksi, Medioiden miljoonakertaistuminen, viestin muuttuminen teoksi.

Palataanpa Ylä-Lappiin. Mitä kuvaamani muutos tarkoittaa syntymäpäiväsankarille? Mitä merkitsee se, että ihmiset ovat media, ja media on yksittäisten ihmisten tekoja?

Ylä-Lapissa media toimi perinteisessä roolissaan tiedon välittäjänä. Greenpeace taas loi mediaspektaakkelin otolliset olosuhteet, jossa kiireinen toimittaja saa tarvittavan kuva- ja sitaattimateriaalin juttuunsa.

Jutun lukijat se kuitenkin jättää osattomaksi. Mitä he voivat tehdä?

Rehellinen vastaus on, että vanhan median maailmassa kukaan ei odottanut heiltä mitään eikä antanut heille mitään toiminnan mahdollisuuksia. Heidän tehtävänsä oli ottaa vastaan. Heiltä haluttiin rahaa. Heidän tehtävänsä oli katsella, kun kumiveneillä tai moottorikelkoilla iskevät sankarit tekivät työn heidän puolestaan. Tämä pätee niin mediaan kuin niin sanottuihin kansalaisjärjestöihin. Niistä kummastakin on tullut ammattimaisia organisaatioita, jotka tekivät työn ja jättävät ihmiset ihmettelemään, mihin heitä tässä tarvitaan. Samalla ihmisten noussut koulutustaso, varallisuus ja nyt digitaaliset välineet mahdollistavat samojen asioiden tekemisen itse.

Ympäristökansalaisjärjestöt, jotka nousivat haastamaan valtioita ja suuryrityksiä toisen maailmansodan jälkeen ovat nyt samanlaisten haasteiden edessä kun vastapoolinsa. Maan ystävät on täyttänyt 40 vuotta, Greenpeace on nelikymppinen, WWF täyttää pian 50.
Keski-ikäisistä radikaaleista on tullut eräänlaisia peilikuvia vastapooleilleen. Hippitukat on ajettu. Järjestöt ovat arvo- ja vaikutusvaltaisia, asiantuntevia, hieman byrokraattisia ja ehkä vähän hukassa uuden mediamaailman kanssa.

Hyvät kuulijat,

Tässä ei ole mitään hävettävää. Me kaikki olemme hiukan hukassa. New York Universityn professori Clay Shirky ennusti journalismin tulevaisuutta vuonna 2009:
”Things are going to get weirder before they turn saner”,

Mediassa asiat tulevat muuttumaan oudommiksi ennen kuin ne taas muuttuvat järkeviksi.

Shirkykin siis ajattelee, että tämän ajan mediassa on jotain arvaamatonta ja järjetöntäkin. Kuinka voisi muuten ollakaan, kun jokainen on media, ja jokaisen, niin järkevän kuin vähän höyrähtäneenkin, teko voi ylittää leviämiskynnyksen miljoonille. Vanhana uutismiehenä en käytä sanaa uutiskynnyksen. NE voivat olla kaivuri mutasia, mutta ne voivat olla isoja skuuppeja. Aina ei tiedä kumpia.

En väitä tietäväni, mitä tulee tapahtumaan. Elämme jonkinlaista häiriötilaa uuden ja vanhan välissä.

Olen itse saman ikäinen kuin syntymäpäiväsankari. Tein 15-vuotisen uran sanomalehdessä, viimeksi politiikan toimituksen esimiehenä, kunnes totesin, että uuden median puolella on tapahtumassa jotain niin kiinnostavaa, että haluan muuttaa suuntaa. Viestintäyrittäjänä pohdimme asiakkaiden kanssa näitä kysymyksiä. Kovin paljon valmiita vastauksia minulla ei ole tarjota, mutta ehdotan kahta periaatetta tarkasteltavaksi syntymäpäiväsankarille:

Median kehitys johtaa kahden tekijän lisääntymiseen

Digitaalisella medialla on taipumus lisätä avoimuutta. Wikileaksin kaltaiset jupakat osoittavat, että niin voi tapahtua pyrskähdyksittäin, mutta todennäköisemmin digitalisaation hallintoa läpivalaiseva voima nähdään pidemmän ajan kuluessa. Tiedon salaajat eivät ole kovassa huudossa. Tämä koskee myös kansalaisjärjestöjä, jotka haastavat hallintoa. Wikileaks on hyvä esimerkki – se on itse joutunut paljastusten kohteeksi. Greenpeace on järjestö, joka haastaa vallankäyttäjiä, mutta onko se omassa vallankäytässään valmis sellaiseen läpinäkyvyyteen, joka on ominaista uudelle mediamaailmalle?

Toiseksi: digitalisaatio helpottaa organisoimista. Vanhassa maailmassa valta oli niillä, joilla oli taitoa ja rahaa organisoida joukkoja. Siis esimerkiksi medialla, valtiolla ja suurilla kansalaisjärjestöillä. Digitalisaatio on laskenut organisoimisen hinnan olemattomiin. Sosiaalisessa mediassa järjestetty tapahtuma, mielenosoitus tai adressi maksaa nolla euroa. Näin syntyi esimerkiksi Facebook-ahtaajat, jotka panivat SAK:n polvilleen. Greenpeacella on valtava koneisto ja resurssit organisoida toimintaa.Tällä on saavutettu merkittävä asema vanhan median maailmassa. Tulevaisuudessa ratkaisevaa kuitenkin on, kokevatko ihmiset sen aidosti omakseen. Heillä on vaihto

Tulevaisuus on siis meille keski-ikäisille äärimmäisen jännittävä. Me joko luomme nahkamme ja kukoistamme tai kuihdumme. Olen pannut merkille, että jos vertaa moniin vastapelureihinsa, esimerkiksi suuyrityksiin tai valtioon, Greenpeace on ikääntynyt nuorekkaasti. Se on löytänyt tapoja olla läsnä uudesssa mediamaailmassa. Säteilevää joulua-kampanja hyödynsi tehokkaasti sosiaalista mediaa. Ratkaisevaa on kuitenkin lopulta, onko Greenpeace tälle ja tuleville sukupolville kansalaisten oma liike. Sellainen, jossa sen jäsenet itse ovat päättäjiä, organisoijia, toimijoita ja medioita.

Tämän oppimiseen olen ainakin itselleni varannut seuraavat 40 vuotta. Tapaamisiin siis 2051, katsotaan miten ollaan edistytty. Vielä kerran, paljon onnea ja pitkää ikää!

Puheenvuoro Greenpeacen 40-vuotisjuhlissa Ravintola Dubrovnikissa Helsingissä 14.9.2011.